Huomasin tuolla Lynnin kasvattajan, Even blogissa hakusanahaasteen ja tottakai sitä piti itellä kans kahtoo, että mitenkäs meillä. 7 päivän hakusanat on olleet seuraavanlaisia:
- Poly color tummanvaalea
- Puolikellohame
- Poly color keskivaalea
- Kannattaako oriflamen myynti
- Poly color suklaanruskea
- Poly color 15 blogspot
Kaikkien aikojen hakusanoissa listan kärki näyttää tältä:
- Kämmekkäät
- Oudot unet
- Satunhupatukset
- Korsettivyö
- Ergonominen työasento
- Raparperipiirakka
Kaikennäköisillä hauilla siis minun blogiin näyttää pääsevän :)
Huomasin kans tuossa tilastoja katellessa, että täällä on ollut piikki, 7.12. yhteensä 49 näyttökertaa. Ihan hyvin tämmösen toistaitoisen blogissa :) Blogiini on tuona päivänä tultu kahta kautta: hakukoneet ja ihanitse-foorumilta.
Vaan on tässä vähän hehkuteltavakin. Kävin eilen ostelemassa viimeisiä joululahjoja! Kortit on vielä pahasti kesken, joten taidan ostaa loput kortit ja jotkut onnettomat saa sitten nuo minun tekemät kortit jouluna. Huomenna ne pitää lähettää, jos jouluksi perille ne haluaa. Ens vuoden kortteja vois sitte alotella jo nyt, ni ei tuu samaa tilannetta sitten vastaan…
No niin asiaan, siis hehkutukseen. Eilettäin tuolla siis kauppoja kiertelin ja tapani mukaan sitten kuljin kauppojen askarteluosaston läpi. Mitä lie toimistopapereita ja sen semmosia välikössä aina tarjolla ja melkein kävelin aarteen ohi. Huomasimpa kuitenkin ja käännyin kannoillani: Paperikkoja. 12” x 12” lehtiöitä kahdenlaisia oli myynnissä. Paperit yksipuoleisia, yhteensä 24 kappaletta/paperikko. Hintaa 4,99€. Hetken mietin ja otin molemmat paperikot sit matkaan.
Tykkään just noista yksipuoleisista, kun kaksipuoleisten kanssa tuntuu, että jos molemmat puolet on hienoja, niin toinen puoli menee hukkaan, kun sen teippaa korttiin. Nyt ei oo sitä ongelmaa!
Ajattelin tuossa äsken kans, että mitä kortteja sitä pitää seuraavaksi alkaa tekemään. Alkuvuodesta on pikkusiskon 18-vuotispäivä ja iskän syntymäpäivät. Iskälle alko heti hahmottumaan kortti, sillä häntä ajatellen ostin kerran 3D -kuvia traktoreista ja minulla on varmasti papereissa semmonen paperi, jossa on työkalujen kuvia. Ois niin meidän iskää se :) Pikkusiskolle on varmasti kans helppo tehdä kortti, sillä hän on mieleltään samanlainen, kuin minäkin. Tyyliltään ei voi sanoa, sillä hän repäsee ihan kunnolla, minä koitan näyttää tavalliselta ihmiseltä. Ei ne mummelit töissä varmaan tykkäisi, jos läväyttäisin tukan neonvihreeksi ;) Töiden takia muutenkin luopunut pienestä osasta itseäni.. Huulikoru lähti pois, paikalla enää reikä. Kerkesihän se lapsuuden haave olla siinä jopa vuoden. Tuntui tosiaan siltä, että olisin irroittanut palan itsestäni, olin jo niin tottunut siihen koruun.. Ehkä vielä joskus yhteiskunta suvaitsee meidän näyttää siltä, miltä tunnemme näyttävämme.